Jos pelkää pimeää, ei auta se että laitetaan pimeään huoneeseen tai, että kulkee pimeässä. Vaan usko siihen ettei pimeässä ole mitään pelättävää. Kun olin perjantai iltana lenkillä huomasin pitkästä aikaa pelkääväni pimeää. Oli kylmä, juoksin pilkkopimeää metsä tietä pitkin, halusin juosta kuin tuuli pimeän läpi. Mutta huomasin ettei pimeän pelko lähde vain pimeästä pakenemalla eikä välttelemällä. Kun olen yksin voin sulatella kaikkia asioita ihan rauhassa eikä kukaan ole hoputtamassa mihinkään eikä keskeyttämässä ajatuksia. En silti halua, enkä tykkää olla yksin. Lauantaina oli koulua, koska meillä oli viikon pituinen syysloma niin lauantai koulupäivä korvasi sen. Täytyy myöntää, että jos luokassa on 8 ihmistä + opettaja, on tunnelma aika jäinen. Vietiin tänään Moan tuhka, Oulunkylän seurahuoneen edessä sijaitsevaan lampeen. Siinä se on lähellä meidän kotia, sydäntä ja hyvin tärkeässä paikassa nimittäin aina kesäisin Moalla oli taipumus juosta uimaan siihen tiettyyn lampeen. Surullinen tunnelma vaivaa luita ja ytimiä vieläkin. Mutta kyllä se suru helpottaa päivä päivältä. (alla eilen tekemäni taulu.) Moikka! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti