Lepää rauhassa Moa...:(

Itken nyt ku kirjotan tätä ja itken vielä enemmän ku näen, että ripsarista mustat kyyneleet vierivät näppäimistölle. Kerron nyt siis niille jotka eivät vielä tiedä, että mun rakas koirani kuoli eilen. Se on pahinta kun olen perinteen oppinut, että aina aamulla Moa nuoli väsyneenä minun koko naaman ja sen jälkeen tulin pirteämmäksi ja jaksoin lähteä kouluun. Ja tänäkin aamuna heittäydyin maahan muttei kukaan tullut iloisena juosten nuolemaan. Ei lapsen tarvitsisi kokea niin kovaa surua eikä menettää läheistään. Tiedän, että vaikka kuinka itkisin, se ei tuo Moaa takaisin. Moa oli minun paras ystävä se lohdutti jos mulla oli paha mieli tai itketti, se oli aina mun tukena, se aina nauratti ja piti hyvällä tuulella koko päivän. Toivon, että Moalla on paremmat oltavat koirien taivaassa ku meidän perheellä täällä. Lepää rauhassa pieni Mahona! <3